Tämä on se kuukausi, kun vuosi kääntyy aina parempaan suuntaan. Ei pelkästään siksi, että päivät ovat alkaneet pidetä, vaan myös siksi, että (ainakin useimmat) ovat juuri ottaneet vuoden ainutlaatuisimman time offin ja rentoutuneet rakkaimpiensa parissa joulun seudun latautuen uuteen vuoteen. Ylensyöminen on tietenkin se juttu joulussa. Suklaa- ja kinkkuvuoret vaan tuppaavat kerryttämään rehellistä läskiä juuri niihin vääriin paikkoihin ja olo tapaninpäivän tienoilla on kerrassaan hirveä. Pohjoiskarjalaiset sukujuuret omaavan perheeni huulilla raikui taas sananparsista rakkain: Syö, syö sika, syksyllä tapetaan. Joulun ruokamenoilla kuolema korjaisi aiemminkin.
Toisaalta, mässäilystä aiheutuu helposti totaalinen kyllästyminen syömiseen, mikä johtaa positiiviseen efektiin monien elämässä. Useat lähtevät tekemään elämäntaparemonttia, harrastamaan uusia juttuja tai herättelemään vanhoja innostuksia. Olematon, suklaalla kyllästetty selkäranka vahvistuu ja munat kasvaa tilalle!
Media vilisee vinkkejä parempaan kroppaan, ruokaan, elämään. Eri laihdutusohjelmien ja uusimpien liikuntavillitysten ylenpalttinen hehkutus pännii useimpia, mutta on olemassa meitä joitakin, jotka intoilee median mukana "koko kansan muutoshalusta". Tammikuun läskinkarkoituslöpinät ovat tuttuja jo lapsuusvuosien lehtien palstoilta, mutta viime vuosina ihmisten tietoisuus kehon hyvinvointiin liittyvistä asioista on kasvanut huimasti ja nämä löpinät ovat laajenneet ympärivuotisiksi. Mahtavaa! Kun voimme hyvin, huomioimme ympärillä olevat paremmin ja maailmasta tulee parempi paikka olla. Niin ainakin toivoisi.
Itse kaavailin jo syksyllä tammikuun uudet harrastukseni. Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroinkin, on omalla kohdallani ollut havaittavissa pientä kyllästymistä perusbodaamiseen. Kunnon treenin jälkeen on aina hyvä olo, mutta draivi salille lähtemiseen on hiipunut ja koko kropan jumitus kyllästyttää. Pähkäilin jo syksyllä miten voisin kehittää itseäni vähän syvemmin kuin lihastasolla ja sytyin taas tanssiin. Muutakin on luvassa, mutta siitä myöhemmin lisää...
Kipinä salihommiin ei ole kuitenkaan täysin sammunut, vaan päätin lähestyä sitä nyt uudesta ulottuvuudesta, kaikkien huulilla jo tovin olleesta Crossfitistä. Teen vielä tämän viikon aikana itselleni Crossfit- painotteisen liikuntaohjelman ja postaan sen tänne blogiini. Toivottavasti siitä on hyötyä myös jollekin muulle tsemppiä tarvitsevalle!
Liikunta ei ole minulle ongelma, vaan se, mitä laitan suuhuni. Minun läskit eivät tule liikunnan puutteesta, vaan liiasta mässäilystä, ns. pallittomasta ruokavaliosta. Tiedän oikeat jutut hirmuisen hyvin, mutta rakastan hyvää ruokaa ihan liikaa ja rentoudun herkutellen. Aion tehdä samaan rykäisyyn myös siis ruokaohjelman omaksi ja lukijoiden hyödyksi. Tänään vedän kasan lettuja ja viikonloppukin saa mennä ruoan suhteen vielä meleko hövelisti. ;)
Kyllä voi yhden gadgetin rämppääminen olla hermoja raastavaa tässä Google-landiassa! Haluan blogini sivuun gadgetin, jonka avulla on helppo ryhtyä seuraamaan blogiani. Puolitoista tuntia olen taistellut tälle iltaa, ja nyt heitän hanskat seinään. Aiemmin olen tehnyt tämän saman, mutta nyt en luovuta! Voi "/&#¤)"=!"? miten voi olla raastavaa! Jotta voin kyseisen gadgetin liittää sinne, on minun liitettävä Google + accountini bloggeriin ja blaablablaa. Tehty, mutta en halua, että koko nimeni ja Google + accountini koristaa blogin sivupaneelia.
Sitten kun teen sitä, niin häviääkö Youtube- tilini ja kun teen tätä niin miten käy Gmailin. Fuuuuu....! Hirveä sivustojen ja profiilien viidakko! EI! Viidakko on kaunis kuvaus siihen nähden. Tämä on syvä mutainen, liejuinen ja lemuava suo! Itseasiassa en välittäisi käyttää koko Google + profiilia...
Sain joululahjaksi Cupcake- telineen, joten kuppikakkuilu on himottanut aatosta saakka. Vaikka cupcake- buumi on jatkunut jo hyvän aikaa, minulta se on mennyt vähän ohi. Kutkuttavia ohjeita on netti pullollaan, joten näitä helppoja herkkuja tulee varmasti väännettyä useampaa versiota. Omani tein joululta jääneiden suklaakonvehtien innoittamana Valion reseptejä soveltaen.
No such thing as too much chocolate - cupcakes
2 munaa
1,5 dl sokeria
1 prk (200 g) maustamatonta rahkaa
1 dl Oivariini juoksevaa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhe
2 tl leivinjauhe
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, sekoita joukkoon rahka, rasva ja jauhoseos. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Jaa taikina muffinivuokiin. Paina joukkoon valitsemasi konvehti ja peitä se nokareella taikinaa. Paista keskitasolla 175 asteessa n. 20 min.
Leivonnassa suosittelen käyttämään huoneenlämpöisiä aineksia. Esimerkiksi kananmunat on helppo saada jääkaappikylmästä huoneenlämpöiseksi pitämällä hetken vesihauteessa. Jos haluat leivonnaisesta kosteahkon ja mehevän, pidä huoli ettei paistoaika ole liian pitkä.
*ituiks(wo)män kuorrutus
100 g valkosuklaa
100 g maustamaton tuorejuusto (voi olla myös esim. appelsiini)
1-2 dl tomusokeria
Sulata valkosuklaa varoen mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita joukkoon tuorejuusto. Kun seos on tasaista, lisää tomusokeri. Alkuperäisessä ohjeessa määränä oli 1 dl, mutta seoksesta tuli todella löysää, joten suosittelen lisäämään tomusokeria ihan reippaasti.
Ohjeen kuvasta sain käsityksen, että kuorrutus olisi pursotettavaa, joten tyrkin seosta Städterin pursotinpussiin, josta se suorastaan valui kuppikakkujen päälle. Lopuksi tyydyin lusikoimaan kuorrutteen ilman turhia hifistelyjä. Yllä ensimmäinen versio kuorrutteesta ennen tomusokerin lisäystä. Alla jälkeen.
Ulkomuoto ei ole kovin hääppöinen, mutta maku meni aivan nappiin. Ei muuta ku mums!
Loma on mennyt hyvin hyvin hyvin rennosti. Sängystä ei nousta ennen kymmentä ja liikkeelle päästään aikaisintaan klo 13. On aikaa ja energiaa lenkkeillä, leipoa, kokkailla, viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa, katsoa leffoja jne. I-hanaa! Eilen nautittiin lounasta äidin ja Viljamin kanssa Kuopion parhaassa (ja ainoassa) kreikkalaisessa ravintolassa, Ravintola Kreetassa.
Vilkkis haaveili jo päivää aiemmin Hanna Partasen lihapiirakasta, jonka hän mutusti ennen ravintolaan menoa, joten ruoka ei maistunut, mutta jätski meni alas oikein hyvin :)
Kreeta muutti liiketilansa lähemmäksi satamaa, ja vierailu näissä tiloissa oli minulle ensimmäinen. Vaikka sijainti mielestäni koki pienoisen kolauksen, on ravintola nyt paljon viihtyisämpi ja intiimimmän tuntuinen. Kreeta on ehdottomasti yksi kuopiolaisista lemppareistani, sillä ravintola käyttää kokemukseni mukaan tuoreita raaka-aineita, maut ovat ihanan puhtaita ja autenttisia ja henkilökunta on vieraanvaraista ja hymyilevää. Vierailu ravintolassa saa mielen matkaamaan hetkeksi turkoosin sinisen meren rannalle, ajatukset katoamaan lokkien kirkunaan ja laineiden liplatukseen. Plussaa on myös se, että ravintolaan ei käy minkään sortin kanta-asiakaskortti ja ruoassa on sielua.
Käytän melko paljon ravintolapalveluita, eikä tapanani ole ottaa samaa annosta kahta kertaa, vaan kokeilla mahdollisimman paljon eri juttuja. Kreetassa kuvan (yllä) annos on saanut minut niin ihastumaan, että tiedän jo pöytävarausta tehdessäni, mitä tilaan - Orektiko lautasen. Annos sisältää tzatsikia, munakoisodippiä, pita-leipää, kreikkalaista salaattia, dolmades ja grillattua halloumia. Taas kerran hieno osoitus siitä, ettei ruoan tarvitse sisältää lihaa ollakseen täydellistä! Suosittelen! Ylemmässä kuvassa äidin Garidessalata, mitä mamma myös kehui vuolaasti.
Mainittakoon vielä ravintolan seinältä silmiini sattunut Kauppalehden Menestyjä-yritys 2011 - sertifikaatti. Menestyjäluokituksessa yrityksen taloudellista suorituskykyä mitataan kuuden eri osa-alueen pohjalta: kasvu, kannattavuus, tulos, maksuvalmius, vakavaraisuus ja velanhoitokyky. Kauppalehti 2014. Ravintola-ala ja tämänhetkinen taloustilanne voi olla raadollista, joten hienoa kerrassaan. Pienen yrittäjän menestys ilahduttaa aina!
Uskon, että kun laitat ajatuksesi kohti hyvää, hyviä asioita tapahtuu. Jos junnaa negatiivisilla ajatuksilla omia toiveita ja halujaan vastaan, ei mitään hyvää varmasti tapahdu. "En osaa. En pysty. Olen liian sitä, en ole tarpeeksi tätä. Ei ole rahaa. Mutta kun..." Nämä ajatukset ovat osaksi pelkoa, osaksi laiskuutta. Ei uskalleta aidosti lähteä tavoittelemaan haluamaansa vaan jäädään kellumaan "ihan hyvään" elämään. Mikäs minulla tässä ollessa, kaikki on ihan hyvin. Ihan hyvässäei ole mitään pahaa, jos et ole tyytymätön elämääsi. Itse asiassaihan hyvä on erittäin tärkeä tuleva ja menevä vaihe elämässä. Mutta tyytymättömyys syö ihmistä ja näkyy ulospäinkin. Tyytymättömyyden kanssa pystyy elämään, mutta voiko se olla parempi kuin yksi epäonnistuminen? Epäonnistumisistahan syntyy myös oppeja.
Miksikö minä osaan kertoa tämän? Siksi, koska juuri minä olen ahkera unelmoimaan ja myös ampumaan unelmia alas. Nyt kokosin omia unelmiani kuvina muistoksi itselleni seuraavanlaisesti:
Talo, jossa minulla ja perheelläni on tilaa touhuta yhdessä, mutta myös mahdollisuus omaan rauhaan ja itsensä toteuttamiseen.
Arjen unelmia- kuraeteinen
+ terve lapsonen (ruskeat silmät ja tyttö ovat plussaa) ;)
+ karvainen ruttunaama ja mahdollisesti muita karvaisia ystäviä
Haluan nähdä paljon maailmaa.
Elää arkea edes hetken Suomen ulkopuolella.
Lähteä hiljentymään x ajaksi.
Tehdä road trip accross America.
Saada ja ottaa vastaan haasteita sekä kehittyä omalla uralla.
Perustaa oma yritys lähimmäisten tuella.
Ennen kaikkea haluan luoda iloa ja onnea lähimmäisilleni sekä elää tervettä elämää perheeni kanssa.
Kun viime lauantaina pikkupoika siirtyi isänsä huomaan muutamiksi öiksi, mamman nokka kääntyi kohti Matkusta. Sain tyydytettyä median istuttamaa ALEhimoani aikalailla tyhjästä lompakosta huolimatta, sillä olin säästänyt valmistujaislahjaksi saamani Company's liikkeen 150 €:n lahjakortin pahan päivän varalle ;). Liikkeen hinnat hipovat pilviä, joten todellisuudessa lahjakortista huolimatta en ollut raaskinut ostaa 180 euron farkkuja saati 40 euroa maksavaa huivia. Nyt liikkeessä oli suurin osa -50 %, joten hintataso alkoi lähennellä inhimillisyyttä. Kuopion Company's ei ilmeisesti ottanut tulta alleen, sillä myyjä osasi kertoa, että liike sulkee ovensa kuukauden kuluttua. Odotettavissa siis kiihtyvää Alea sinne saakka. Jos arvostaa laatua, niin nyt on oikea aika shopata!
Olen ihan hirveän kamalan ristiriitainen ihminen, sillä rakastan luontoa ja tiedän, että liika kuluttaminen on väärin, mutta kun minä myös niin hirveän kamalasti tykkään kaikista kauniista esineistä, vaatteista and so on... Mutta onneksi meidän perheessä myös kierrätetään melko tehokkaasti vaatteet ym. Ja lahjoitetaan rahaa hyväntekeväisyyteen, opetetaan lasta olemaan roskaamatta, kunnioittamaan eläimiä ja luontoa ja säästelemään vettä... Eikö näillä saa jo ostettua palan taivaspaikastaan?
Shopshop, Ikea köttbullar, Spice Ice softis -> päikkärit. Unien jälkeen alkaa joka (lapsivapaa) lauantainen pähkäily, että mitä tehdä illalla. Koska rankka baari-ilta ja seuraavan päivän paha olo eivät olleet vaihtoehtoja, jäi kulttuurikaupunki Kuopiossa vaihtoehdoiksi öööö... leffa? Joku sosiaalisempi kanssakäyminen houkutti ja illan aktiviteetiksi valikoitui Malja, (1-2) kalja(a), kaverit, kortit ja kebab. Loistava kombo! Kebun jälkeen oli tarkoitus siirtyä kotisohvalle leffan ääreen, mutta ohopsis kun kello olikin jo 00.00 kun kotiin saavuttiin ja kebukin oli vaihtunut McFeastiin. Kaiken kaikkiaan ilta oli erittäin mukava. Malja on siitä harvinainen iltaravintola, että se on onnistunut luomaan paikkakunnalle monikäyttöisen "jokatyypin olohuoneen". Henkilökunta tuntuu tutulta vaikkei välttämättä tuntisikaan, juomavalikoima on laaja ja laadukas, tarjolla on pelejä (joista ehdittiin hakata Unoa, eri korttipelejä ja Aliasta), ilmapiiri on kotoisa sekä lämmin ja iltaa on mukava viettää näin rauhallisimmissakin merkeissä. Saa siellä olla myös räkä poskella jos sille päälle sattuu. What ever, aina tunnet olosi tervetulleeksi. Jos Maljasta ei tykkää, niin kannattaa katsoa peiliin, ja käyttää hetki ajatukselle "mikä minussa on vikana?"
Sain pukilta toivomani tehosekoittimen, jolla miksattiin sunnuntaina ekat smoothiet. Helppoa, terveellistä ja hyvää! Jos hedelmät ja marjat eivät muuten maistu, niin smoothie on oiva keino vetäistä päivän vitamiinipommi.
Rakkaus blendasi hyvin basic aamiaissmoothien ja se meni jotakuinkin näin:
En oikeastaan koskaan ehdi nauttia aamiaista kotona, vaan nappaan aamiaiseksi usein jonkun hedelmän/rahkan/raejuuston laukkuun. Blenderin myötä ajattelin kuitenkin hieman monipuolistaa aamiaistani, ja tänäkin aamuna kannuun lensi e.m. ainekset. Tosin jogurtin korvasin paremmin nälkää pitävällä maustamattomalla rahkalla ja banaania laitoin 2 kpl. Näin löytyi ratkaisu jo tovin vaivanneeseen rahkantökkimisongelmaankin! Jih!
Smoothien nauttii kätsästi palkkarisheikkeristä vaikkapa työmatkalla tai työpäivää starttaillessa.
Valmistauduin joulun perinteiseen ähkyyn jo mielen tasolla hyvissä ajoin. Koko syksy on tosin mennyt mömmöillessä ja niin ja näin syödessä. Pimeys saa sokeri/pullahirviön heräämään eikä märät ja pimeät lenkkipolut houkuta. Vaikka sen tavoitteellisempaa treeniä ei ole tullut viimeaikoina harrastettua, niin liikunta on pojan myötä tullut jäädäkseen elämääni ja koirankin johdosta liikunta on osa viikottaisia rutiineja. Jotten entisestään pahentaisi läskitilannetta joulun myötä, kävin pyhien lähestyessä kevyesti lenkillä ja jouluaamuna tein jalkatreenin. Nautin myös joulusaunasta Fressillä ylhäisessä yksinäisyydessä.
Ainoa jouluun liittyvä kokkailu meidän keittiössä olivat itsetehdyt piparit . Veto oli oikein fiksu, sillä niin kuin arvelinkin, tarpeeksi kovan ähkyn sain aaton joulupuuroilusta ja etenkin joulupäivän mummon ja tädin maailman parhaista jouluruoista (kuvat alla). Mainittakoon myös firmalta saatu iso juustoboksi, punaviini ja suklaakonvehdit, joita nauttiessa meni sitten useampikin ilta (punkussa ei mennyt kuin yksi)...
Taasko pitää syödä..?
Tämä siis aasinsiltana eilisen päivän treeniin! Boohyahh! Haluan jakaa tämän kanssanne, sillä nopeasti kyllästyvänä ihmisenä tämä treeni toi omaan liikkumiseeni taas uutta väriä. Perus punttailu on osa liikuntavaliotani, mutta monta vuotta enemmän ja vähemmän salilla käyneenä, kaipaa välillä vaihtelua. Salilla näkee liian usein hiettömiä ihmisiä. Waste of time! Itse olen sitä mieltä, että silloin, kun liikutaan, niin liikutaan kunnolla ja annetaan hien virrata! Usein virhetikkinä voi olla niinkin yksinkertainen syy kuin liian pitkät tauot toistojen välillä tai liian kevyet painot. Tauoissa olen pitänyt pätevänä nyrkkisääntönä pikaista vesihörppyä, jonka jälkeen meno jatkuu.
Rakkaus youtubetti joskus jumppahommia ja törmäsi Spartan 500 workoutiin. Soitellen sotaan lähdin kun tätä ensimmäistä kertaa tein, sillä treeni on yllättävän rankka johtuen runsaasti sykettä nostavista liikkeistä. Sain nämä 500 toistoa kasaan, jonka jälkeen naama oli kuin punajuurella. Alkuun otin 15 min hölkät matolla ja loppulämmöt 10 min crosstrainerilla. Tämä on mahtava kalorinpolttotreeni tehtäväksi vaikkapa lenkin jälkeen missä vain ja milloin vain, sillä varusteita ei tarvita! Netti on jumppia pullollaan, joten mukavaa vaihtelua treeniohjelmaan saa helposti tämäntyyppisiä wörkautteja lisäämällä.
