Viikonloput- elämän parasta aikaa

Näin alkoi viime viikonloppu. Perjantaina nautittiin Isä Camillon blineistä. Omassani oli savuahvensalaattia, kylmäsavulohta ja sienisalaattia. Alkuun mietitytti, josko kahdella lätyllä ja näillä täytteillä nälkä lähtee, mutta annos oli täysin riittävä. Ruoka oli aivan taivaallisen hyvää ja raaka-aineet tuoreita ja maukkaita. En ole "aitoja" venäläisiä blinejä koskaan syönyt, joten hankala sanoa, olivatko letut lähellä autenttista, mutta hyviä ne olivat. Siltikin, äidin tekemät blini-lettuset ovat olleet tähän mennessä parhaita.

Krisse Salminen juonsi showta

 Ruokailun jälkeen siirryttiin Makumestareiden toiseen ravitsemusliikkeeseen, Introon, jossa ohjelmassa oli Stand upia. Ostin meille joululahjaksi liput illan esitykseen, mitä oli oikein kiva odotella koko pitkä tammikuu. Illan viihdyttäjinä olivat Krisse Salminen, Marko Kämäräinen, André Wickström, MC Fredi Lilius ja Jaakko Suomala. Tovin jo stand upia seuranneena oli hauska huomata, kuinka konkareiden jutut ovat muuttuneet ajan saatossa. Nyt jutut keskittyivät tiiviisti lasten ja parisuhteen tuomiin haasteisiin ja ärsytyksiin, mikä sopi omaankin elämäntilanteeseen kuin nappi silmään. Nämä tyypit sanovat asioita, joita kukaan muu ei uskalla sanoa ääneen. Virkistävää ja  hauskaa!

My personal favourite, Marko Kämäräinen

André Wickström

Yöstä hiivittiin kotiin jo 01 aikoihin. Mitä on tapahtunut?! Oli aika, jolloin en olisi voinut kuvitella poistuvani yökerhosta tuohon aikaan. Nykyään homma menee usein toisinpäin, mikä ei tietty ole huono juttu lainkaan. Tämä ilta oli ilmeisesti vielä tipattomuuden kyllästämä, joten hyvin hiljaista oli Kuopion yöelämässä. Päätimme siis itsekin poistua vähin äänin kotia kohti.

Lauantaina maistuivat herkut, mutta hirveän raskaasti ei passaisi syödä edellisen illan rilluttelujen jälkeen. Tortillat ovat mainio vaihtoehto herkutteluille. Tykkään kertoa ystäville tarinaa siitä, kuinka meidän kotona herkuteltiin pienenä tyttönä mitä eksoottimisilla jutuilla, kuten tortilloilla. Isäni on (nyt jo eläkkeelle jäänyt) matruusi, eli merimies, joka tykkää laittaa ruokaa. 90-luvun alun kieppeillä kotiimme eksyi ensimmäisten joukossa mm. niin meksikolainen kuin kiinalainenkin keittiö. Isäni leipoi itse silloin tacoiksi kutsutut vehnäletut ja voi mitä herkkua ne olivatkaan. Niin lämpimät muistot on noista ystäväperheiden kanssa yhdessä vietetyistä illoista, että oikein tippa tulee linssiin.

Takaisin asiaan. Ravintoarvoiltaan setti on oikein hyvä verrattuna esimerkiksi rasvaiseen pizzaan, ranskalaisiin tms. Väliin meillä laitetaan monipuolisesti kasviksia, hyvin maustettua miel. vähärasvaista jauhelihaa, kermaviilikastiketta ja salsaa. Letuiksi suosittelen maissilettuja vehnälettujen sijaan, sillä ne ovat ainakin oman kokemukseni mukaan lähimpänä aitoja meksikolaisia makuja. Itse tehty Guacamole on herkullisten tortillojen kruunu. Se toimii myös erittäin hyvin dippinä nachoille ja vaikkapa kastikkeena salaatille.

Guacamole

3 avokadoa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

suolaa

sopivasti chiliä kuivattuna tai tuoreena

halutessasi tomaattia/paprikaa

Kuori ja paloittele avokadot, sipuli ja valkosipuli. Blendaa ja lisää loput aineet. Tämä resepti kuuluu "ei niin justiinsa"- arkistoon, joten ainemäärissä ei tarvitse olla turhan nipo.

Maistuu niin pienille kuin isoillekin! :)