Polut ja pitstopit

Välillä tulee hetkiä, jolloin tekee mieli kirjoittaa, mutta laiskuus iskee. Nyt kirjoitan pitkästä aikaa.  

Olen kova tyttö ahdistumaan ajoittain. Nuorempana nämä ahdistukset olivat suuren suuria möykkyjä, joita itkin ja huusin, joiden johdosta sekoilin ja hämmensin soppaa entisestään. Nyt olen oivaltanut, että nämä ahdistukset tulevat silloin, kun en ole siellä missä minun tulee olla. Kun olen kulkenut "väärää" polkua ja saavuttuani maaliin elämä ei tyydytäkään, vaan tunnen edelleen ahdistusta, levottomuutta. Oli kyse sitten parisuhteesta, opiskelusta tai työstä, sisimmät fiilikseni viestii aivan varmasti jos kaikki ei ole kohdallaan. Järki yrittää taistella näitä fiiliksiä vastaan ja taistelee niin kauan kunnes tajuan, että jokin asia on loppuun käsitelty ja on aika jatkaa eteenpäin. Etsin, etsin, etsin. Mikä on minun juttuni? Kuka on minun juttuni? Missä on minun juttuni?

Ahdistuksen olen kuitenkin oppinut kanavoimaan pois ja osaan luottaa tulevaan. Tiedän, minä vaan tiedän, että jotain hyvää minulle on luvassa, jotain hyvää minusta vielä tulee. Tosin helkkari, minähän olen jo hyvä ja minullahan on jo helkkaristi hyvää elämässäni! :) Tyytyväisenä ja kiitollisena ajoittaisista ahdistuksista siis eteenpäin!

Olen kuluttanut peruskoulun päälle ahteriani lukiossa, ammattikoulussa ja ammattikorkeakoulussa yhteensä lähes 8 vuotta. Voisi kuvitella, että on aika suuri pettymys huomata, että njääh, ei tää olekaan mun juttu. Mutta minä en saa kiskottua itsestäni tuota katumuksen tunnetta vuosista, joita joku voisi kutsua menetetyiksi. Olen muutenkin melkoisen huono nykyään katumaan mitään, koska olen tajunnut, että olen tässä ja tällainen juuri kaikkien valintojeni vuoksi. Rivien välistä voi siis lukea, että rakastan itseäni tällaisena kuin olen. Toki raastava itsekriittisyys ja perfektionismi vaivaavat ajoittain, mutta pohjalla on kuitenkin suhteellisen terve itseluottamus. Niin monia virheitä ja sitä kautta saatuja oppeja on tullut läpikäytyä, että kaiverrutin sen koristamaan kylkeänikin.

"Nunca un fracaso, siempre una lección." Vapaa käännös: "Ei ole virheitä, on vain oppeja."

Tää ei olekaan mun juttu… Asiat eivät ole mustavalkoisia, ja tästä opiskelutaustasta voi rakentua jotain yhdessä tulevien opiskelujen kanssa, vaikka ala vaihtuisikin. Haluaisin tehdä työtä, jonka avulla voin antaa edes vähän maailmalle takaisin, auttaa edes yhtä ihmistä omalle polulleen. Sekin olisi kuin lottovoitto.