Kamalasti on löytynyt mielenkiintoisia blogeja ja ihmisiä. Mut ähh mun krooninen matkakuume pahenee matkajuttuja seuraillessa. En silti voi olla tekemättä sitä, sillä kauniiden kuvien ja tarinoiden avulla on ihana kadota hetkeksi muualle. Väistämättä pieni (oikeesti ei kovin pienikään) kateuden häivähdys pyörähtää mielessä. En saa kadotettua ikuista kaukomaiden kaipuuta, vaikka kuinka yritän asian järkeillä päässäni.
Mun ihana iskä on nyt jo eläkkeellä oleva matruusi, eli merimies. Hänen jälkeenjääneistä eli jälkeläisistä isoveljeni opettaa sukellusta (oikeesti bailaa) milloin missäkin päin etelä-amerikkaa ja sisko on Intiassa opiskellut ja maailmalla matkannut joogan opettaja. Terve! Minä oon Johanna, oon matkailun restonomi ja asun Kuopiossa. Veri vetää maailmalle, mutta tänne on ainakin toistaiseksi jämähdetty.
Olen konttoriapina ma-pe 8-16 ja illat selviydyn arjesta, niin kuin me kaikki. Tämä ketuttaa, mutta nykyään jo lähinnä naurattaa. Siis ei se, että mun sisarukset toteuttaa itseään ja unelmiaan maailmalla, elää sitä elämää, mitä mä kaavailin pikkutytöstä saakka, vaan se, että MÄ en pääse. I know, tosi lapsellista. "Senkus lähdet, mikä estää", monet toteaa. Mitä mä vastaan? - Minulla on ihana poika, jonka täytyy saada nähdä "etä"isäänsä. Näillä palkoilla ja tällä rahanmenolla ei myöskään kovasti säästetä 2 hlön reissuihin.
Äh, mä aina sanon lapsettomille, että menkää helkkari! Arvostakaa sitä vapautta, ja poikaystävät ei oo mikään syy jättää näkemättä maailmaa. Ei ole pitkä aika siitä, kun aloin hivuttaa mieleeni ajatusta "ehkä ensi elämässä" pienellä lohdutuksen twistillä. Mut EI HITOSSA. Tästä mä en luovu! Joku päivä mä vielä lähden. :)
Älkää nyt ristiinnaulitko mua tästä postauksesta. Jokaisella on tietty omat unelmat ja jokainen unelma on yhtä arvokas. Toisilla se on omakotitalo, hevonen tai mökki järvenrannalla (wouldn't mind those either), mut tää on minun ja kukaan ei sitä vie multa! Lisättäköön myös, että olen erittäin hirveän kamalan kiitollinen kaikista niistä reissuista, mitä olen saanut lähimmäisteni kanssa kokea. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti