Näin tää mamma liikkuu!

Viikot ovat melkoista säätämistä työssäkäyvälle ja liikkuvalle yyhoolle (inhoan tuota hyh niin leimaavaa termiä, mutta olkoot nyt). Mihin saan mahtumaan omat ja lapsukaisen harrastukset? Miten kuljetukset jne. Meillä ei ole ollut autoa sen jälkeen kuin Poloseni irtisanoi sopimuksensa viime vuonna. Tämä on sekä siunaus, että kirous, mutta penniäkään en tällä tulotasolla halua autoon kuluttaa. Tosin miekkosella on auto, jota silloin tällöin käytän, ja kulut ovat hänen maksettavissaan. Kjäh. Noh, mutta lähtökohtaisesti olen autoton immeinen.


Monesti kuulee lapsellisten ihmisten (= ihmisten, joilla on lapsia) suusta, että minun aikani ei riitä mitenkään liikkumiseen. Pure bullshit sanon minä! Ja minä voin niin sanoa, sillä olen poikani kanssa asustellut kaksin lähes koko hänen elämänsä (kohta 6v) ajan. Kun rapiat 5 v sitten kovasti tisulla viihtyvän vauvan ininä alkoi ketuttaa, lähdin pojan mummon vinkistä juoksemaan. Pakkasin lapsen vaunuihin, lapsi vaikeni ja minä juoksin. Juoksin niin pirusti. Ennen lasta en olisi koskaan kuvitellut juoksevani muutamaa kilometriä pidemmälle, sillä olen aina ollut ns. satunnaisliikkuja. Tuo hiljainen hetki  ja aivojen tuuletus oli kuitenkin niin kaivattu lisä päivääni, että juoksu jäi päälle, ja lapsen ollessa 9 kk painoin 6 kg vähemmän kuin nyt, mikä tekee 52 kg. Liian vähänhän se oli, mutta ei voi sanoa, ettenkö olisi päässyt raskauskiloista eroon. Toki laihtumista vauhditti tuolloinen "imit mut kuiviin"- meininki by my son. Tämä oli se hetki, kun liikunnasta tuli pysyvä osa elämääni. Don't get me wrong, en minä mikään himotimmi ole (vielä ;) ), mutta pää on pysynyt kasassa liikunnan avulla.

Kuopijon mahtavista maisemista ammentaa energiaa lenkkeihin

Sittemmin liikkumisia olen soveltanut lapsen iän ja hoitokuvioiden mukaan. Rattaissa viihtyvä lapsi on helppo ottaa lenkille mukaan ja lihaskuntoa pystyy monipuolisesti tekemään kotona välineittäkin. Nyt lenkillä pikkujätkä sotkee hirveetä kyytiä polkupyörällä ja mamma yrittää pysyä koiran kanssa perässä. Talvella tilalle tulee pulkka, jota koira tai minä itse vedän. Lapsen kanssa yhteiset luistelu-, hiihto-, laskettelu-, uinti-, jne. retket eivät aina ole mahdottomia hikitreenejä, mutta hauskaa se on! Minulle on tärkeää, että liikunta kasvaa lapsen elämään jo pienestä pitäen.

Kuntosaleja on moneen lähtöön ja jos rahatilanne antaa periksi, jäsenyyden voi ottaa paikasta, jossa on lapsenvahtipalvelu. En halua mainostaa, mutta itse käytä(i)n Fressiä, jossa on monipuolisesti jumppia aikuisille ja muutamia myös lapsille, hyvät puitteet salihommiin, hyvät suihku- ja pukutilat, infrapuna- ja tavallinen sauna jne. Poika viihtyi kivasti treenin ajan valvotulla leikkipaikalla tai omassa jumpassaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla- iloa molemmille! Muiden harrastusten ja kiireiden hypätessä kuvioihin irtisanoin juuri tuon 60 e /kk jäsenyyden. Harmi. Tästä huolimatta sisällytän jatkossakin liikuntavaliooni lihaskuntoharjotteita. Treenit vaan siirtyvät satunnaisille saleille ja kotiin.

Viikko-ohjelmakseni kaavailin tällaista:

Maanantai: Lenkki + lihaskunto
Tiistai: 1h ohjattu joogatunti
Keskiviikko: 1h tanssitunti
Torstai:  Aamujooga itsenäisesti 1h, illalla pojan jalkapallotreenit -> sillä aikaa sali/lenkki koiran kanssa
Perjantai: vapaa
Lauantai:  Lenkki/hiihto + jooga/ lihaskunto
Sunnuntai: Lenkki/hiihto + lihaskunto/ jooga

Työmatkat liikun pääsääntöisesti kävellen n. 2-4 km suunta, riippuen missä kiinteistössä toimin milloinkin. Jos viikonloppu sisältää rankkoja rientoja, jää toinen liikuntapäivä luonnollisesti pois, jonka voi toki yrittää siirtää muulle päivälle ;). Runkona pidän 3h joogaa, 1 h tanssi, 3h lenkki, 1-2 h lihaskunto per viikko. Yritän kuitenkin panostaa siihen, että stressittömällä linjalla mennään, sillä se ei ole kenenkään etu. Jos joku treeni jää välistä niin maailma ei kaadu.

Aloitin astangajoogan, mikä on suhteellisen rankkaa lihaskuntoa jo sekin. Olen tässä mietiskellyt, josko lihaskuntotreenin korvaisi pikkuhiljaa joogalla. Lihassäryt ja jumitukset kyllästyttää ja joogan avulla olen jo nyt saanut syvyyttä elämääni. Siitä lisää myöhemmin... Toisaalta tykkään myös kunnon hikitreenistä, jossa sydän tulee rinnasta ulos. Cross Fit- treeneistä olen ottanut vinkkiä viimeaikaisiin ähellyksiin, siitäkin lisää myöhemmin :)

Säätämistä on, mutta siihen tottuu ja se helpottaa, kun osaa ottaa lähimmäisten tuen ja avun vastaan. Lämmin kiitos siis siitä pojan ihanille mummeille ja ukeille, ystäville ja omalle miekkoselle. <3

Ahh, tämä kirjoittelu on kyllä yksi lempipuuhistani. Sen avulla olen saanut apua viliseviin ajatuksiin ja runkoa ja innostusta arkeen. Mii laik!

Pahoittelut huonolaatuisista kännykkä-otoksista!

Ihanaa viikonloppua kaikille, ja suuri kiitos lukijoille, joita lisääkin kaivattaisiin! :)